Mitkä ovat 3 yleisesti käytettävää kiinnityskomponenttien valmistusmenetelmää?

Kiinnitysosat ovat olennaisia komponentteja, jotka käytetään monilla aloilla, ja niiden päivittäinen kulutus saavuttaa sadat miljardit. Yhdessä autossa käytetään yleensä yli 2 000 kiiltä. Tässä artikkelissa tarkastellaan näiden kiilien erilaisia käsittelytekniikoita ja niitä koskevia materiaaleja.

I. Kylmäpäänmuovaus

Kylmäpäänmuovaus on pääasiallinen käsittelemismenetelmä, jota käytetään tehtaassamme kiilien valmistuksessa.

Tämä menetelmä käyttää kylmän muovauttamisen koneita vinojen, murtojen, pölyn ja rivettien sekä napojen valmistamiseen. Kylmän muovauttamisen tuotantotehokkuus on huomattavan korkea, keskimäärin 120 kappaletta minuuttiin, ja edistyksellisillä laitteilla saavutetaan yli 300 kappaletta minuutissa. Siksi yli 95 % markkinoilla saatavilla olevista vinnoista valmistetaan tällä tekniikalla. Prosessi sisältää materiaalin plastisen muodonvaihtamisen huoneilmanlämpötilassa, jossa pyörähdetään kiinteäksi kylmän muovauttamisen alustava osa. Nämä alustavat osat käyvät sitten läpi muiden lopputehon prosessien, kuten rautaus- ja pinta-ohjausprosessit, ennen kuin ne ovat valmiina. Koska käsittely tapahtuu huoneilmanlämpötilassa, valitaan materiaaleja, jotka ovat erityisen muovaisia.

Edut:

1. Korkea tuotantotehokkuus, sopii suurpituisten valmistustoiminnoiden tarpeisiin.

2. Hyvä materiaalikäyttö, koska se aiheuttaa yleensä vähän hukkaa.

3. Tuotteet näyttävät voimakasta metallivirtaviivaa, mekaanisia ominaisuuksia ja väsymysvastustusta, koska niiden ei tarvitse käydä lisäkäsittelyä.

Haitat:

1. Monimutkaiset komponentit vaativat usean työaseman kylmän upotusmuovauksen koneita, jotka voivat olla kalliita.

2. Muovausleikkauksien hinta on suhteellisen korkea muiden menetelmien verrattuna.

3. Se ei ole sopiva isoille tai pitkiin osiin.

II. Kuuma muovatus

Tätä teknologiaa käytetään pääasiassa veksiä ja nappeja varten punauspaineissa ja hydraulisissa paineissa. Sen tuotantotehokkuus on alhainen, ja materiaalin lämpiminen ennen muovauttamista voi johtaa pinnan oksidointiin, mikä aiheuttaa epävakkauden ilmeisiin osiin. Siksi lisämahdollisesti tarvitaan ylimääräistä jälkimuotoilua saavuttääksesi määritykset. Prosessissa materiaali lämmitetään korkealle lämpötilalle pehmentääkseni se, ja sen jälkeen se muovataan kuoppaan. Useimmat materiaalit tulevat pehmeiksi korkeilla lämpötiloilla, mikä poistaa erityiskohtelun tarpeen, olettaen että halutut mekaaniset ominaisuudet saavutetaan lämpökohtelulla.

Edut:

1. Kyky prosessoida suurempia ja pidempiä osia.

2. Alempi laitteisto-investointitarve.

Haitat:

1. Tuotantotehokkuuden väheneminen.

2. Aiheuttaa epäsäännöllisiä ja estettömiä pintoja.

3. Toleranssiongelmat ja pyöritykset, jotka edellyttävät lisäkäsittelyä.

4. Parhaiten soveltuu yksinkertaisiin suunnitelmiin; monimutkaiset osat vaativat lisäkäsittelyaskelia.

III. Käsittely

Tämä menetelmä kattaa pyörityksen, murskauksen, aukaisemisen, leikkaamisen ja muut konekäsittelytekniikat, joista seuraa erittäin alhainen käsittelytehokkuus. Tähän prosessiin käytettävät materiaalit täytyy pystyä käymään läpi lämpökuormitus, jotta saavutetaan tarvittava suorituskyky.

Edut:

1. Optimaalisten mitatoleranssien saavuttaminen, mikä tekee sen sopivaksi komponentteille, joilla on tiukat toleranssisydämet.

2. Mahdollisuus tuottaa rajoitetun määrän mukautettuja käsin tehdyt näyteosia.

Haitat:

1. Erittäin alhainen tehokkuus, mikä tekii sen sopimattomaksi massatuotannolle.

2. Korkeat käsittelykustannukset.